9.30.2016

Tervehdys!

Pitkästä aikaa. Aika on kulunut, elämässäni on tapahtunut paljon ja suuria asioita. On menty eteenpäin, pysähdytty välillä ja ja juostu taas.
En ole arjen ja uusien kuvioiden kaskellä juuri täällä ehtinyt käydäkään, olen lähinnä Instagramin kautta jakanut kuvia kodistamme ja elämästämme. Ajatus kuitenkin on herätellä blogiani uudelleen henkiin. Mitä Sinä tahtoisit täällä lukea ja katsella??

Mutta kuten ennenkin, Joulu ei saavu ilman kranssien tekoa ja siitä saamaani joulun fiilistä. Se tekee minut onnelliseksi! Kranssit valmistuvat tänäkin vuonna normaaliin tapaan, ja otan tilauksianne vastaan.

Tuttu systeemi jo aiemmin kransseja tilanneille. Uusille kiinnostuneille sen verran tiedoksi, että kransseja saa ihan juuri sen kokoisena ja muotoisena kuin vain toivoa saattaa! Hinta määräytyy sen mukaan millaisen tuotoksen suunnittelemme. Kranssit sopivat sekä sisälle että ulos. Kranssit lähetän postitse ympäri Suomen, tai ne voi noutaa kotoamme.

Kuvat toistavat itseään, mutta ovat niin jouluisen tunnelmallisia, että käytän niitä uudelleen :)

Tiedustelut ja tilaukset voitte laittaa sähköpostiini: adaochemil@gmail.com
Palaamisiin!










9.16.2016

Perjantai !

Aurinkoiset moikat!

Esikoinen potee silmätulehdusta. Oma poskiontelontulehdus juuri helpotti. Sitkeää flunssaa täällä päin!
Lääkärireissun yhteydessä käytiin lasten kanssa pyörähtämässä kaupungilla, ja oli ihan pakko hemmotella itseäni vähän erikoisemmalla take away-´´lounaalla``.  Nämä Pyymäen leipomon omenakimarat vaan ovat vieneet sydämeni. Kerran viikossa pakko saada. NAM.

Ja kun kahvi oli jo kaadettu kuppiin, pitikin alkaa kuvauspuuhiin. Sitten kahvi olikin jo kylmää. Keitin uuden ja hyvää oli.

Aurinkoista syysviikonloppua teille jokaiselle!
p.s. lusikka löytyi eilen isäni tavaroiden joukosta mustuneena ja rähjäisen näköisenä. Kun kiillotin sen illalla, selvisi että se onkin mummuni lusikka kaiverruksineen kaikkineen.


9.02.2016

Yksin kotona

Tässä päivänä eräänä yksin kotona ollessani, auringon paistaessa ikkunasta sisään sain valtavan inspiraation! Tuumasta toimeen- kävi miten kävi.
Nyt kun koti on yksin minun ja lasten, olen oman itseni herra. Teen päätökset aivan yksin ja saan siis tehdä täällä juuri niin kuin itse haluan. Tämä ajatus tuntuikin tosi hyvältä. Uudelta. Virkistävältä. Vapauttavalta!

Olohuoneessa oleva valtava Barokkikaappi on kodin suurin kaluste. Se on kokopuinen ja kätkee sisäänsä koko viihdekeskuksen telkkarista musiikkisoittimeen. Tämä kaappi on käytännöllisistä syistä AINA ollut olkkarin pienimmällä seinällä. Minusta se ei ole milloinkaan ollut arvoisellaan paikalla. Tästä on käyty joskus keskustelua ja lopputulos on ollut aina sama...käytännön syistä.

Nyt sai käytännöllisyys kyytiä. Päätin kuin päätinkin että kaappi muuttaa olkkarin isolle seinälle, jossa se tulee edukseen kaikessa komeudessaan! Ajattelin että telkkaria voi ihan hyvin katsella vähän sivuttainkin jos niin päätän. Ja hyvin on kuulkaas toiminut.

Tunnelma on mielestäni loistava. Kaappi on nyt koko alakerran sydän. Pienistä jutuista voi tehdä täysin uusia, vain taivas on rajana!